Kiitospäivän viikonloppu
Salut,
Tänään (maanantaina 8.10.) oli kiitospäivä (Action de grâce), ja se oli siksi vapaa, joten lähdimme perjantaina viettämään pitkää viikonloppua talolle Saint-Fabienissa. Andre lähti työmatkalle Roomaan ja Edgar ja Jeanne partioleirille, joten perheestä ainoastaan minä ja Fanny lähdimme matkaan. Mukaan kuitenkin lähtivät kaksi Fannyn ystävää perheineen. Myös toinen Andreen siskoista ja hänen aikuinen poikansa liittyivät seuraamme lauantaina. Talolla oli siis minun lisäkseni kuusi aikuista ja kolme pientä lasta.
Olimme perillä myöhään perjantai-iltana, joten menimme suorilta nukkumaan ja nukuimmekin melko pitkään. Lauantaina aamupalan jälkeen teimme lähes tunnin mittaisen kävelyn laskuveden alta paljastuneilla rantakivillä. Syksyn värit alkoivat jo näkyä puissa, ja vuortenrinteiden tummanvihreiden kuusien seassa kulki kauniisti punaisia, oransseja ja keltaisia juovia siellä missä lehtipuut kasvoivat. Värejä sai ihastella myös ajomatkalla läheiseen pieneen kaupunkiin, missä kävimme yhdessä Fannyn kanssa pienessä taidegalleriassa sekä ruokakaupassa. Illalla tein läksyjä, joita en ollut perjantaina ehtinyt tehdä, ja söimme kaikki yhdessä.
Sunnuntaina kävimme pitkällä lähes kolmen tunnin kävelyllä vuorilla. Saimme nauttia puiden upeasta väriloistosta kävellessämme pitkin metsäpolkuja, ja metsän harvetessa näköalat avautuivat joelle henkeäsalpaavan kauniina. Maisemat levittäytyivät huipulta kauas, vaikkeivät kyseiset vuoret mahdottoman korkeita olleetkaan. Illalla söimme yhdessä, tosin emme niin kovin perinteekkäästi, vaan ruokana oli voitaikinasta tehdyt "leivät" ja kana-kasvis kastiketta, sekä ruusukaalia ja parsaa. Hyvää oli kyllä! Illallisen jälkeen kokoonnuimme vielä rannalle tehdyn nuotion ääreen, mutta menimme kaikki melko ajoissa nukkumaan, sillä maanantai aamuna lähdimmekin sitten kotiin. Vietimme siis oikeaa kiitospäivää tien päällä, tosin illalla myös söimme yhdessä perheen kanssa, kaikki paitsi Andre.
Viikonloppu oli jälleen kerran tosi kiva, vaikkakaan kiitospäivästä ei tehty mitään numeroa, kuten luulin. Vaikka emme kiitospäivää viettäneetkään, muistutti se silti olemaan kiitollinen kaikesta siitä, mitä saan täällä tehdä ja kokea. Erityismaininta mahtavalle host-perheelleni, joiden ansiosta mun on niin helppo olla täällä. Toinen erityismaininta myös omalle perheelleni sekä isovanhemmille ja kaikille muillekin, joiden ansiosta edes saan olla täällä. Kiitos myös kaikille blogiin kommentoijille, viestiä laittaville tai muuten mua muistaville. Teidän kaikkien tuesta saan tosiaan olla kiitollinen.
Kiitos!
Bisous, Tuisku
Tänään (maanantaina 8.10.) oli kiitospäivä (Action de grâce), ja se oli siksi vapaa, joten lähdimme perjantaina viettämään pitkää viikonloppua talolle Saint-Fabienissa. Andre lähti työmatkalle Roomaan ja Edgar ja Jeanne partioleirille, joten perheestä ainoastaan minä ja Fanny lähdimme matkaan. Mukaan kuitenkin lähtivät kaksi Fannyn ystävää perheineen. Myös toinen Andreen siskoista ja hänen aikuinen poikansa liittyivät seuraamme lauantaina. Talolla oli siis minun lisäkseni kuusi aikuista ja kolme pientä lasta.
Olimme perillä myöhään perjantai-iltana, joten menimme suorilta nukkumaan ja nukuimmekin melko pitkään. Lauantaina aamupalan jälkeen teimme lähes tunnin mittaisen kävelyn laskuveden alta paljastuneilla rantakivillä. Syksyn värit alkoivat jo näkyä puissa, ja vuortenrinteiden tummanvihreiden kuusien seassa kulki kauniisti punaisia, oransseja ja keltaisia juovia siellä missä lehtipuut kasvoivat. Värejä sai ihastella myös ajomatkalla läheiseen pieneen kaupunkiin, missä kävimme yhdessä Fannyn kanssa pienessä taidegalleriassa sekä ruokakaupassa. Illalla tein läksyjä, joita en ollut perjantaina ehtinyt tehdä, ja söimme kaikki yhdessä.
Sunnuntaina kävimme pitkällä lähes kolmen tunnin kävelyllä vuorilla. Saimme nauttia puiden upeasta väriloistosta kävellessämme pitkin metsäpolkuja, ja metsän harvetessa näköalat avautuivat joelle henkeäsalpaavan kauniina. Maisemat levittäytyivät huipulta kauas, vaikkeivät kyseiset vuoret mahdottoman korkeita olleetkaan. Illalla söimme yhdessä, tosin emme niin kovin perinteekkäästi, vaan ruokana oli voitaikinasta tehdyt "leivät" ja kana-kasvis kastiketta, sekä ruusukaalia ja parsaa. Hyvää oli kyllä! Illallisen jälkeen kokoonnuimme vielä rannalle tehdyn nuotion ääreen, mutta menimme kaikki melko ajoissa nukkumaan, sillä maanantai aamuna lähdimmekin sitten kotiin. Vietimme siis oikeaa kiitospäivää tien päällä, tosin illalla myös söimme yhdessä perheen kanssa, kaikki paitsi Andre.
Viikonloppu oli jälleen kerran tosi kiva, vaikkakaan kiitospäivästä ei tehty mitään numeroa, kuten luulin. Vaikka emme kiitospäivää viettäneetkään, muistutti se silti olemaan kiitollinen kaikesta siitä, mitä saan täällä tehdä ja kokea. Erityismaininta mahtavalle host-perheelleni, joiden ansiosta mun on niin helppo olla täällä. Toinen erityismaininta myös omalle perheelleni sekä isovanhemmille ja kaikille muillekin, joiden ansiosta edes saan olla täällä. Kiitos myös kaikille blogiin kommentoijille, viestiä laittaville tai muuten mua muistaville. Teidän kaikkien tuesta saan tosiaan olla kiitollinen.
Kiitos!
Bisous, Tuisku
Olipa minulla hyvä aamu kun heti ensimmäiseksi sain lukea uuden blogitekstisi! Osasin sitä odottaa, joten illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi tarkistin..
VastaaPoistaSaint Fabien vaikuttaa ähes maanpäällisesltä paratiisilta. Hienoa, että saat nauttia sellaisesta paikasta!
Sait myös ajattelemaan omia kiitollisuuden aiheitani. Sinä ja siskosi ihan ensimmäisinä. Minä myös olen kiitollinen isäntäperheestäsi, joka saa sinut tuntemaan olosi siellä hyväksi. Olen kiitollinen omasta perheestäni ja kaikista tärkeistä ystävistä ja läheisistä sekä ajasta jonka saan heidän kanssaan viettää. Ensi viikolla olemmekin Merkkarin ja vaarin kanssa Teijan luona Genevessä. Laitan sieltäkin sitten terveisiä.
Kiitos Tuisku postauksestasi. Ja ihan vain siitä että olet olemassa ❤
Heipsan ja kiitos ihanasta ja niin kauniisti kirjoitetusta postauksesta. Sitä lukiessani tuntui kuin itse olisin ollut mukana ❤.
VastaaPoistaSUPER halit.
Kiitokset kirjoituksistasi!
VastaaPoistaNinaL