Suomi 101

Salut,

Näin suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin listata ihan muutamia asioita, joista olen oppinut täällä ollessani olemaan kiitollisempi. Vaikka Kanadassa on paljon sellaista, mitä Suomessa ei, on siellä kotona asioita joita on tullut vähän ikäväkin. Joitain juttuja on oppinut arvostamaan enemmän nyt kun niitä ei ole/ne ovat erilaisia. Ja mainittakoon, että listaukseni tarkoituksena ei ole moittia Kanadaa, vaan ihan vain muistuttaa joistain oman maan mukavuuksista.

1. Suomen kahvia on tullut ikävä. Täälläkin kahvia tietenkin saa, mutta ainakin kotona se maistuu tosi erilaiselle. Kahviloissa kyllä on hyvääkin kahvia, riippuen paikasta, joten en mä ihan ilman ole ollut. Enhän mä kotonakaan mikään kahvin suurkuluttaja ollut, mutta täällä on mennyt vain ihan muutama kuppi.

2. Fazer. Ai että mulla on ikävä niitä fazerin suklaalevyjä! Ja karkkeja sun muita niiden herkkuja. Ei ikinä tullut tilannetta että kaupassa ei ollut mitään, mitä tekisi mieli. Karkkihyllyjen ohi kulki aina vesi kielellä, ja (ehkä vähän liiankin) usein jotain lähti mukaan. Kyllähän täälläkin on herkkuja, mutta ei mitään ihmeempiä mielitekoja. Toisaalta ihan hyvähän se kai on välillä pitää vähän herkkulakkoa…

3. Suomen koulusysteemi. Opetus on täällä laadukasta, ja koulutusta saavat halukkaat, ihan niinkuin Suomessakin. Jotenkin vain kaikki ihmeelliset säännöt ja koulun virallinen ja tiukka meininki ovat muistuttaneet miten paljon rennompaa Suomen koulussa on. En tiedä liittyykö tällainen ilmapiiri ainoastaan yksityiskouluihin, sellaisessa kun olen. Oli miten oli, vähän jo alkaa olla ikävä opettajien tuttavallisuutta ja sitä että saa pitää minkä värisiä sukkia haluaa. Tuntuu myös että Suomessa on helpompi neuvotella asioista, tehdä kompromisseja ja välillä poikkeuksiakin tilanteesta riippuen. Täällä seurataan koulun sääntöjä ja protokollaa tosi tarkkaan, eikä asioissa jousteta samalla tavalla. Minun kohdallani ei ole ihan sama meininki, vaihtari kun olen, mutta silti on oppinut arvostamaan enemmän monia juttuja Suomen koulussa. (Äidille ja iskälle tiedoksi, että tämä ei tarkoita etten enää koskaan valittaisi koulusta, vaikka jotkut jutut ovatkin paremmin.)

4. Viimeisenä vielä sellainen tuttuus ja turvallisuus. Tietää mitä tekee, mihin on menossa, mistä mitäkin tavaroita ja palveluita löytää, miten kulkea jne. Täällä oon vieläkin tosi hukassa kaiken tollasen kanssa, ja aina on hirveän työn takana löytää vaikka joku paikka. Onneksi kysymällä noista selviää, eikä tarvitse yksin selviytyä.

Tietenkin myös suomen kieltä, ihmisiä ja joitain tapoja on ikävä. Onneksi pääsin helpottamaan pientä itsenäisyyspäivän koti-ikävääni Suomen itsenäisyyspäivän konserttiin! Meidän kadulla siis on kirkko, jonka ohi kuljen aina kouluun, mutta sain tietää että se on SUOMALAINEN kirkko saatuani Andren kollegalta kutsun siellä järjestettävään konserttiin. Konsertissa soitettiin jousisoittimilla mm. Jean Sibeliusta, muita suomalaisia sävellyksiä/lauluja ja muutamia yhteislaulujakin. Ja tietenkin maamme-laulu, sekä O Canada, Kanadan kansallislaulu. Konsertin jälkeen pääsi juttelemaan suomeksi, mikä oli tosi hauskaa, mutta samalla jopa vähän outoakin. Tuli tosi kotoisa olo, kun pääsi juhlistamaan itsenäisyyspäivää, vaikka kaukana kotoa onkin.

Sylvian joululaulun sanoin: ”Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!” Ja loista myös kaikille sen ihmisille.

Rakkaita terveisiä ja hyvää itsenäisyyspäivää,

Tuisku